Asento, lepo, turpaan veto!

Olemme olleet suorittamassa tänään operaatio Murmelia. Voin sanoa, että se sujui kiitettävästi. Murmeli hoidettiin hyvin ja sopivassa hiljaisuudessa. Murmeli on nyt meidän. Voitto on meidän.

Eli toisin sanoen, olemme ostaneet erään koiran. Tarina siis alkaa siitä, että olemme toimineet hoitopentu perheenä muutaman vuoden. Kaksi vuotta sitten saimme kolmannen hoidokin. Se sulatti sydämemme heti ja silloin jo puhuimme, että jos koira ei valmistu, niin lunastamme sen.

Kun veimme koiran koulutajalle, homma näytti toimivan hyvin. Kaikki ikävöivät Murmelia, mutta tiesimme, että Murmelilla on hieno tulevaisuus edessään. Olihan Murmeli meillä välillä lomalla, mutta muuten siitä lupailtiin hienoa koiraa, kun se valmistuu. Nyt ihan viime metreillä ilmeni ongelma. Murmeli hermoilee liikaa ja siksi ei voi töitä tehdä. Saimme sen nyt omaksi, mutta jouduimme luopumaan Kirpusta, josta jo kirjoitinkin runon. Kirppu on kaikin puolin rakastettava, mutta koska Murmeli on meille enemmän oma koira, ja kumpikin on hyvin kiintyvää sorttia, niin katsoimme parhaaksi luopua Kirpusta. Onneksi hän saa hyvän kodin. Innolla odottelen, koska saan heittää Murmelille palloja ja keppejä, koska niin ei ennen saanut tehdä.

Kuningatar kiittää ja kumartaa ja lähtee tästä kauppaan.

Mirreilkää mirrit.

P.S. Huomenna aion kertoa teille pörriäisistä, joten huomista odotellessa :)